Rikhard Sunnola

Liituraitapukuinen mies seisoi autonsa vieressä keskellä tyhjää pihaa ja katseli rakennusta. Hän oli vankkarakenteinen vaikkakaan ei lihaksikas. Vatsa oli kerinnyt kasvaa pieneksi kummuksi. Hänen tiheä tumma tukkansa on taakse kammattu, kasvot olivat kaunismuotoiset. Komean nenän alla oli päättäväinen suu, jonka tasaiset hammasrivit osasivat tulla näkyviin, kun hymyä tarvittiin. Mies oli Rikhard Sunnola, eilen myyntijohtaja, tänään oman yrityksen omistaja.

(sivu 7)

Katariina haki kevyen päällystakkinsa vaatekaapista. Nähdessään kuvansa kaapin oven peilissä hän pysähtyi hetkeksi. Erikoinen mies tuo Sunnola. Jotenkin niin miellyttävä ja luotettava. Energiaa oli, oli yrittämistä ja osaamista. Sadan prosentin kasvu. Ja mitkä hampaat. Sellaisia hän ei ollut ennen nähnyt valkoisella miehellä.

(Sivu 24)

• Isäsi syytä se oli. Häntä äitisi murehti itsensä kuoliaaksi. Isäsi oli paha ihminen. Niin olet varmaan sinäkin. Sinullahan on ihan isäsi hampaat. Voi että me niitä isäsi hampaita ihailimme. Matilda ja minä. Ja Matilda antoi sitten tyttärensä mennä naimisiin niiden hampaiden kanssa, vaikka tiesi mikä se mies oli.

• Sinä olet siis nähnyt isän?

• Kyllä minä näin. Ja Matilda. Ja äitisikin näki, vaikka oli niin nuori siihen aikaan. Usko pois. Sitten se mies meni jonkun naisen mukana. Ikinä ei palannut eikä mitään tietoa antanut. Ne olivat ne hampaat. Ne hurmasivat kaikki naiset. Kyllähän minäkin, jos olisin ollut nuorempi ...

• Hampaat?

• Niin niin. Aijai. Hampaat ovat ainoa hyvä, mitä olet isältäsi perinyt. Eipä hänessä muuta hyvää ollutkaan. Näytähän vähän. Että on upea rivi. Jaa jaa. Aijai.

(Sivu 74)

Kaarlo Närvästö

Tasan seitsemältä aukeni toimiston sininen metalliovi. Siitä astui Kaarlo Närvästö, uusi talousjohtaja. Siis tapahtui, että lyhyt ja laiha mies tuli ulko-ovesta sisään. Hän liukui ovesta sisään vain vähäisen sitä raottaen. Katsojasta, jos sellainen olisi ollut, olisi tuntunut, että hän tuli ovea avaamatta. Närvästö käveli omituisesti, oikea käsi hieman edessä ja vartalon oikea puoli vähän eteenpäin kiertyneenä. Tämä asento teki kävelystä kummallisesti nykivää. Vasemmassa kädessä riippui musta kulmikas litteä asiakirjasalkku. Sunnola kuuli oven hiljaisen napsahduksen ja tuli käytävälle. Hän katseli Närvästön liikkumista ja varustusta vähäsen hymähtäen. Hän ei muistanut nähneensä Närvästöä milloinkaan Kuplamuovin rakennuksen ulkopuolella ilman salkkua. Sama salkku oli nytkin kädessä.

• Kas Kaarlo. Huomenta ja tervetuloa. Arvelinkin, että tulisit näillä minuuteilla.

• Tällä minuutilla. Yritän aina olla täsmällinen.

• Tulehan sisään. Sinulle onkin jo paikka toimistossa, vaikka muuten on vähän tyhjää.

Synnove Rautakylki

Räikeä naisen ääni rikkoi toimiston hiljaisuuden. Remington pysähtyi kuin kuumaa pikeä olisi kaadettu vasaroiden päälle. Sunnola nosti päätään, mutta ei onnistunut näkemään äänen lähdettä.

• Katsos Kaarlo, mitä siellä on, kun oot siinä ovisuussa.

• Kaksi naista näyttää olevan. Toisen nimi on Katariina.

• No jopas nyt lykkäs. Ja mikä sen toisen nimi on.

• Ei ole nimilappua rinnassa, eikä takapuolessa. Molemmat niistä on isoja, mutta toinen niistä on suurempi.

Sunnola vääntäytyi ylös ja meni käytävälle. Närvästön pettämätön havaintokyky ei ollut pettänyt. Toinen naisista oli Katariina. Toinen oli tätä puoli päätä pidempi vaaleaverikkö, Sunnolan pikaisen arvion mukaan 25, aidosti keltatukkainen, runsaasti tai paremminkin ei ihan vähän liiallisesti meikattu runsasrintainen ja tulevatakapuolinen nainen. Uusien trendivaatteiden lievä mauttomuus ja huono yhteensopiminen jäivät häneltä huomaamatta. Sunnola nosti katseensa ja suuntasi sen Katariinaan jääden katsomaan tätä kysyvästi.

• Teiltä puuttuu toimiston sielu. Mutta minä olen hankkinut teille sellaisen. Olkaa hyvät. Kaks ja puoli kuussa. Seisomatyöstä tulee lisäkorvaus.

Katariina antoi katseensa kiertää merkitsevästi pitkin tyhjää sisääntuloaulaa.

• Ei mitään ongelmaa. Hän istuu meidän huoneessamme, kunnes saadaan lisää kalusteita.

• Tuohon tiski ja tuohon kukkaryhmä, odotusnurkkaus oven viereen. Matto tarvitaan. Minä lähetän suunnittelijan huomenna. Muista olla kiltti tyttö, Synnove. Minä tulen käymään vielä illalla.

Näine sanoineen Katariina meni. Toiset jäivät seisomaan keskelle aulaa. Seurasi kiusaantunut hiljaisuus. Sunnola alkoi päästä kartalle. Närvästöhän oli maininnut asiasta. Se oli pitänyt sopia päivällisellä, mutta päivällinen oli mennyt henkilökohtaisten asioiden sopimiseen. Lopulta Sunnola aktivoitui.

• Mikä se sinun nimesi olikaan?

• Nimeni oli? On kai minulla vieläkin nimi. Se on Synnove.

• Tarkoitin että mikä sukunimesi oli.

• En minä ole naimisissa. Se on Rautakylki.

• Miten niin?

• Siis minulla ei ole oli-sukunimeä.

Närvästön krooninen köhä oli pienen yskänkohtauksen vaiheessa. Sen tauottua uusi työntekijä johdatettiin johtoportaan huoneeseen. Seurannut lyhyt keskustelu johdatti arvioijat nopeasti Synnoven todellisen lahjakkuuden äärelle. Närvästön Synnovelta piilossa oleva peukalo oli juuri kääntymässä kohti lattiaa, kun Sunnola teki avauksen.

• Miltä sinusta tuntuisi työskennellä firman vastaanotossa?

• Tosi hienolta. Minä niin rakastan tavata uusia ihmisiä.

• No hyvä. Aloitat huomenna kello kahdeksan. Työpäivä päättyy kello kuusitoista. Ruokatuntia ei ole. Palkka on kuten ilmoitettiin. Närvästö hoitaa loput. Tervetuloa. Nyt voit mennä tältä päivältä. Laitamme työpisteesi kuntoon huomiseksi. Tapaamme aamulla.

Synnove nyökkäsi ja yritti jotain niiauksen tapaista. Sitten hän meni. Miehet asettuivat työnsä ääreen. Närvästö istui synkkänä puristaen leukaansa peukalon ja etusormen välissä. Sunnola näytti tyytyväiseltä.

• Kävipä hyvä tuuri.

• Tarkoitat kai huono tuuri.

• Minä puhun tuosta uudesta tytöstä.

• Niin minäkin.

• Sehän on aivan mainio.

• Tyhmä kuin saapas.

• Aivan niin. Ja lisäksi on muotoa sekä ylhäällä että alhaalla, varsinkin alhaalla. Makea pakkaus.

• Kröhöm.

Sivu (28-29)

Marketta Hurmevuolle

Kello tuli yhdeksän ja Sunnola tarttui puhelimeen. Hän väänsi tutun numeron ulkomuistista. Itkuinen naisen ääni vastasi. Sunnola sanoi nimensä. Sitten hän nyökytteli pitkään, sanoi muutaman epämääräisen sanan ja viimein lauseenkin.

• Älä sure yhtään. Tule tänne töihin. Minä tarvitsen sihteerin ja sinä olet maailman paras sihteeri.

Asia oli pian puhuttu valmiiksi. Jo tunnin kuluttua taksi saapui ovelle ja siitä nousi keski-ikäinen, keskikokoinen pyöreähkö nutturapäinen nainen. Marketta Hurmevuolle oli vaihtanut työnantajaa. Tarkasti sanottuna, hän oli solminut uuden työsuhteen tunnin ja kaksikymmentä minuuttia potkujensa jälkeen.

(Sivu 99)

Ville Mäkinen

Iso koura mäjähti Sunnolan olkapäälle. Olutta läikähti pöytäliinalle ja tärähdyksestä pudonnut haarukka lihanpaloineen teki ison tummanpunaisen täplän turkoosiin liinaan. Hetkessä pöytä oli sen näköinen kuin menossa olisi illan viimeinen olut eikä ensimmäinen. Ison kouran omistaja istuutui Sunnolaa vastapäätä. Se oli Mäkinen, Agro Liquidsin varastopäällikkö. Sunnola tunsi Mäkisen hyvin. Tämä oli lyhyt ja leveä tumma mies. Hänen kasvonsakin vaikuttavat jotenkin tummilta vaikka iho oli todellisuudessa vaalea. Nopeasti esiin tunkevalla teräsharjankovalla parransängellä lienee ollut osuutta vaikutelmaan. Pienet tummat silmät ovat syvällä kuopissaan. Kertomusten mukaan Mäkinen on hirvittävän voimakas. Innostuessaan hän huvitti toisia kantamalla käsin painavia ja suurikokoisia kemikaalisäiliöitä ja kilpailemalla trukkimiehen kanssa, kumpi on nopeampi. Mäkinen istui jäykkänä paikallaan isot kourat avoimina pöydällä kuin osaamatta tarttua mihinkään sen paremmin puheessaan kuin käsillään. Sunnola viittasi tarjoilijalle ja teki kädellään eleen, jonka tarkoitusta tämä ei jäänyt arvailemaan: ”Tuohan pojalle juomista”. Lasin tultua Mäkisen kädet pusertuivat tiukasti sen ympärille. Hän alkoi puhua, aluksi haparoiden.

• Perkele, se höyry on niin kamalaa. Illalla on aina pää niin kipeenä. Muija sanoo, että vaihda firmaa. Mutta enhän mää … en mää vaan tiedä … mitä tekis. Se vaan pakottaa niin pahasti. Ja äiti motkottaa, että terveys …

Sunnolalle tilanne ei ollut ensimmäinen työnhakijan tapaaminen. Mäkinen huolehti Agron varastosta hyvin. Tiesi aina, mitä siellä oli ja mitä piti tilata. Hän tekisi Mäkisestä varastopäällikön. Palkkauspäätös oli valmis viidessä sekunnissa.

• Tule aamulla Sunnoplastiin. Närvästö saa tehdä sopimuksen.

(Sivu 36)

Pentti Vuorinen

Rekan ohjaamosta liukui laiha ja pitkä nuorehko mies. Hän katseli ympärilleen hieman epäluuloisen näköisenä ja hieroi kengänpohjallaan asfalttia kuin tutkien sen laatua. Vaaleanruskea tukka näkyi kauas sateen hämärässä, tuuheat pulisongit ja parran täplä keskellä alaleukaa vetivät väkisin vilkaisijan katseen lähempään tarkasteluun. Miehen hartiat ovat hieman köyryt, pää roikkui etukenossa kertoen miehen ainoan urheilumuodon olevan ohjaustehostimellisen ratin vääntäminen. Vatsa oli ehtinyt pienen kummun kasvuun. Lihaa oli myös käsivarsissa, ehkä hormonihoidon tuottamana.

Mäkinen tuli ulos raollaan olevasta pariovesta ja miehet alkoivat keskustella maahan tuijotellen. Sunnola liittyi rinkiin ja jäi kuuntelemaan. Nuori mies näytti tietävän kuljetusalasta muutakin kuin ratin kääntämisen. Mäkinen uteli kilpailijoista, rahdeista ja lisistä. Varmat vastaukset tulivat heti pulisonkien välistä. Sunnoplastin miehet alkoivat irrottaa pressua ja keskustelu kääntyi säähän ja olosuhteisiin. Mies manasi Pohjanmaan mahdottomuuden asuinpaikkana ja halunsa muuttaa Helsinkiin. Sunnola puuttui keskusteluun

• Oletko sinä Vuorinen vai poika?

• Häh? Vuorinen. Siis tuon Vuorisen poika.

Mies viittasi auton oveen kädellään. Sunnolan puhelin soi. Hän nyökkäsi päällään, lähti kohti rakennusta ja kaivoi puhelimen esiin. Seuraavana päivänä hän käski Mäkisen pyytää Vuorista kuljetuspäälliköksi.

Pari päivää myöhemmin Vuorinen oli jo miesvahvuudessa. Närvästö oli sitä mieltä, että myös kuljetuspäällikkö kuuluu alakertaan ja tilasi sinne Vuoriselle rakennettavaksi samanlaisen ja juuri samankokoisen kopin, kuin Mäkisellä oli. Vuorinen protestoi muuttoa ankarasti taajaan toistuvien voimasanoja vahvistuksella. Lievä tympäännyksen ilme värähti Närvästön kasvoilla.