He menivät sisään. Hämärässä rappukäytävässä tuntui betonin tuoksu sekoittuneena illan viileänkosteaan ilmaan. Sunnola hengitti ilmaa tyytyväisenä. Oman rakennuksen tuoksu, työn tuoksu. He kävelivät alakerran peltioven ohi ja kierreportaat ylätasanteelle. Siellä oli myös peltiovi. Tämä ovi oli kapeampi kuin varaston ovi ja tummansiniseksi maalattu. Ovi aukesi samalla avaimella. Yläkerta oli täsmälleen välittäjän antaman pohjapiirroksen mukainen. Oven edessä oli laaja avotila ja sen kummastakin reunasta alkoi käytävä, jonka ulkoseinän puoleinen reuna oli täynnä toimistohuoneita. Ovea lähinnä oikealla oli puoliksi avonainen naulakkosyvennys ja sen jälkeen isohko huone. Pohjapiirroksessa sen kohdalla luki ”neuvotteluhuone”. Heti piirroksen nähdessään Sunnola oli päättänyt, että siinä olisi hänen huoneensa. Siinä, oven vieressä, lähellä kaikkea toimintaa, kaikkia kulkijoita. Hän ei tarvinnut neuvotteluhuonetta. Neuvottelut käytäisiin hänen huoneessaan. Hän muuttaisi huoneeseensa heti huomisaamuna. Sunnola astui sisään valitsemaansa huoneeseen. Hän huomasi, että huoneessa ei ollut huonekaluja. Niitä ei ollut missään huoneessa. Huoltomies huomasi Sunnolan katseen.

• Tyhjänä oli toivomus, eikä siinä pitäis olla valittamista. Tyhjä on, ainaskin jos hajua ei ota lukuun.

• Mitä hajua?

• Pirtu täällä haisee. Edellinen vuokralainen oli joku viinan maahantuoja. Niiltä hajosi iso pirtuastia. Liemi valui rakenteisiin ja talo oli kiinni monta kuukautta. Mutta ei se enää haise kuin vähän. Firma meni huppis kuppis, kun joutui evakkoon. Vaikka luulen, että ei se ihan laillistakaan ollut.

• Haiskoon vaikka mikä. Kohta täällä haisee vain raha.

Mies kääntyili vaikeasti, kysyi sitten, että oliko Sunnola saanut kaiken tarvitsemansa. Sitten hän toivotti hyvät yöt ja ojensi avaimen Sunnolalle. Oven rämähdys kertoi miehen menneen. Sunnola palasi käytävälle ja jatkoi hämärissä eteenpäin. Seuraavat huoneet olivat paljon pienempiä, toistensa kanssa samanlaisia. Hän käveli hitaasti tyhjien huoneiden ohitse mutisten itsekseen: ”Talouspäällikkö, sihteeri, myyntipäällikkö, kirjanpitäjä, reskontra, varastopäällikkö. Ei helkkari, sen paikka on alhaalla varastossa. Jos ei suostu istumaan siellä, missä hänen miehensä ovat, saa kenkää ensi päivänä”. Käytävän päässä oli uusi metalliovi. Se ei ollut lukossa. Oven takana olivat metalliristikosta tehdyt portaat, jotka johtivat alas. Alhaalla oli yhtenäinen halli. Se oli aivan tyhjä, betonilattia puhtaaksi pyyhitty. Mainiota. Tänne mahtuu tavaraa isollekin firmalle. Suurin osa siitä olisi joka tapauksessa menossa tai tulossa. Sunnola ei aikonut hautoa tavaraa varastossa kuten Van Hoofen, se Kavio. Sunnolaa hymyilytti lempinimi, jota kukaan Kuplamuovissa ei uskaltanut edes ajatella työaikana. Sunnola palasi yläkertaan. Käytävien välissä oli suurempia ja pienempiä huoneita. Muut olivat tyhjänä paitsi varaston portaita lähin. Siellä oli iso kasa aaltopahvia.